Erilaisia reaktioita

tossunalkuOmien vanhempien reaktioit oli kaikista hellyyttävimpiä, kun kerrottiin raskaudesta. He olivat varmasti jo odottaneet lastenlasta, vaikka eivät koskaan kehdanneetkaan painostaa. Äidin silmät suurenivat varmaan lautasen kokoiseksi ja hetken aikaa kuvittelin, että hän ei meinaisi enää jatkaa hengittämistä ollenkaan. Niin pitkä tauko oli ennen ensimmäistä “ihanko totta? Mutta sehän on ihanaa! Meistä tulee isovanhempia!” huudahdusta. Nyt äiti on ihan innoissaan, virkkailee jotain tossuja, varmuuden vuoksi sekä vaalenpunaisia että –sinisiä ja myös vihreitä ja keltaisia, kun ne kuulema käyvät molemmille. En raaski puuttua asiaan.

Isä on aina ollut tasaisempi ja hiljaisempi, mutta näyttää nyt hehkuvan onnea ja ylpeyttä. Ihanaa saada omat vanhemmat noin iloiseksi. Ystävien reaktiossa oli sen sijaan vähän eroja. Jotkut olivat alusta asti innostuneina mukana, toisilla kesti hieman kauemmin totuttautua ideaan. Sitten on yksi, joka on uutisen jälkeen ottanut etäisyyttä. Luulen, että heillä on miehensä kanssa ongelmia saada lapsia. Super surullista, siis se että he eivät voi, mutta myös se että hän kokee minun raskauteni tuolla tavalla negatiivisesti.

Ai niin, ja mieheni. Hän itse asiassa huomasi raskauteni ennen kuin minä. Olin kuulema jotenkin erilainen. Emme nimittäin avrsinaisesti alkaneet etsimään raskautta, vaan ajattelimme että tulkoon kun on tullakseen. Emme arvanneet sen tapahtuvan näin nopeasti. Minulle se tuli suurempana yllätyksenä kuin miehelle!

Valmistautuminen alkaa

lehdetAloin nyt myös lukemaan erilaisia äitiyslehtiä ja miettimään jo kaikenlaisia ideoita lastenhuoneen sisutukseen. On niin paljon asioita, joihin pitää valmistautua lapsen tullessa! Joskus tulee niin uusavuton olo, mutta hyvä että noita ohjeita riittää kirjoissa ja lehdissä. Ja tietenkin on aina äiti, jolta voi kysyä. Mutta ei se sillä tavalla sisustuksessa osaa auttaa. Mutta ainakin tietää noin lastenhoidosta yleensä.

En oikein mitenkään voi vielä ymmärtää sitä, että sisälläni kasvaa uusi elämä, uusi ihmisen alku. Sen ymmärtää sitten varmaan paremmin kun se alkaa liikkumaan. Nyt maha on vaan ihan pienestä pömpöllään, eikä sitä monet edes huomaa, jos pukeudun vähän löysempiin vaatteisiin. Saattavat vaan ajatella, että olen hieman turvoksissa tai lihonnut. Eikä sellaisesta edes kehdata huomauttaa. Mutta nyt kolmen kuukauden tullessa umpeen olen jo alkanut uskaltaa asiasta kertoa, sillä se kolmen kuukauden ikähän on tavallaan se rajapyykki ja sen jälkeen raskaus on jo varmempi ja tasaisempi.

Olen tehnyt ostos- ja idealistaa kaikesta mitä pitää hankkia ja ostaa. “Kylläpä vauvat tulevat kalliiksi”, totesi vaan mieheni, kun esittelin innoissani muistiinpanojani. No tottakai se oli vitsi, mutta onhan se totta, että nuo lastentarvikkeet ovat aika tyyriitä. Mutta onneksi meillä ei ole rahasta kiinni. Saa valmistautua tähän isoon asiaan ihan niin isosti kuin se ansaitseekin.

Hei vaan kaikille!

jalkapalloAjattelin kokeilla tätä bloggausta, nyt kun on sen verran aikaakin. Olen kolmekymppinen Susanna, tai siis Susie, ammatiltani kosmetologi, vaikka olen tehnyt aikanani myös mallintöitä, mutta olen nyt ihan vaan kotona väliaikaisesti. Mieheni sen sijaan ei ole miltei koskaan kotona ammattinsa vuoksi. Hän kun on jalkapalloilija, moni teistä varmaan tietääkin hänet, ja hän on jatkuvasti treeneissä tai pelaamassa. Joskus aikani käy pitkäveteiseksi täällä kotosalla ja osaltaan siksikin päätin alkaa kirjoittamaan.

Kaiken lisäksi olen nyt vielä kolmannella kuulla raskaana. Se oli meille tosi mullistava ja iloinen uutinen! Mutta nyt kun hormonit heittää kuperkeikkaa, on yksinolo joskus raskasta. Erityisesti kun mies on pelaamassa ulkomailla. Onneksi ystävät voi pitää silloin seuraa. Joskus myös sisko tai äiti tulee käymään.

Muuta ajantappoa on sisustus, johon haen ideoita erilaisista lehdeistä ja blogeista sekä kolikkopelit netissä. Naisten lehtiä tulee luettua oikein ahmien ja tietenkin myös noita seurapiiriuutisia. Pakkohan se on tietää mitä miehestä ja sen kavereista, tai joskus jopa minusta, sanotaan. Vaikka joskus nuo jutut ärsyttääkin, neo n niin tuulesta temmattuja. Mutta sellaista se on, julkkiksen elämä, että sitä on tavallaan avoin kaikelle kritiikille, sekä positiiviselle että negatiiviselle. Yksityisyyteen ei ole enää mitään oikeutta.