Aktivistit saivat haluamansa

Onhan tämä jo tietysti reilun viikon vanha asia, mutta jotenkin se on vieläkin otsikoissa. Puhun nyt tästä samaa sukupuolta olevien naimisiinmenon oikeudesta. Kyllä tästä niin iso juttu tehtiin, että oikein ärsyttämään rupesi.

 

Ainoa hyvä puoli tässä nyt tietysti on, että nämä sateenkaariaktivistit eivät pääse esittämään uhria ja haukkumaan Suomen valtiota ja takapajuisia suomalaisia, kun ei tällaista oikeutta ennen ollut. Parisuhteenhan on voinut rekisteröidä jo vuosikaudet, joten tämä uusi juttu oli täyttä poliittista teatteria. Sehän on kirkon asia, keitä siellä haluavat vihkiä. Mutta kun elämme yhteiskunnassa, jossa tämän tyyppisiä epäkohtia ei ole oikeasti, niin niitä on keksittävä. Se mikä tässä ärsytti minua, oli se kuinka joku katuaktivismi ja sen sellainen kampanjointi vaikutti asiaan. Ilman todellisia poliittisia motiiveja kun ollaan, niin tehdään niitä väkisin.

 

Ehkä tämä oli sellainen yhteiskokemus heille niin kuin oli se Pekka Haaviston presidenttikampanja. Halutaan erottautua vain muista parempana ja ”uudistusmielisempänä”. Ei voisi vähempää kiinnostaa tämä asia enää, joten lopetan tähän. Ensi kertaan!

 

Tehoa päivään ja muuta asiaa

Mistäs sitä tällainen futarin vaimo saisi poweria ja tehoa arkipäivään? Menee nimittäin hiukan liian helposti ihan makoiluksi nämä päivät. Jotain sitä aina puuhailee, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään. Sitä hoidetaan Erkki-vauvaa, mutta eipä tässä nyt oikein muuta saa aikaiseksi. Nyt minä vähän toistan näköjään itseäni.

 

Mutta tämmöistä tämä nimenomaan tämä elämä, päivät kuluu ja viikot vaihtuu kuukausiksi. Ainoa, missä tapahtuu jotain kehitystä on tietysti tämä Erkki-poika, joka kasvaa ja oppii päivä päivältä asioita, mutta en minä oikein tiedä osaanko minä sille mitään edes opettaa, kun olen niin yksinkertainen ihminen.

 

Tosin sehän on koulun tehtävä sivistää ja opettaa pieniä lapsia, minun sekä kodinhoitajamme rooli on sitten laittaa ruoka pöytään ja katsoa Erkki-pojan perään sen verran. Mutta kyllä minä vastuun opettamisesta siirrän kouluille. Eikös Suomen koulujärjestelmä ole kaikkien mittauksien kärjessä? Kai siltä sitten voi vaatia, että tekevät pojastani menestyjän. Sillä hänestä tulee menestyjä, se on ainoa todellinen tavoite elämässä. Menesty tai häviät.

 

Huumeita kaupaksi artistin maineella

Nytpä sitten kävi niin, että erään musasuosikeistani, elikäs Bob Marleyn, perikunta on päättänyt myydä artistin nimen ja kasvot käytettäväksi kannabistuotteisiin. En ole oikein mielissäni tästä asiasta. Ette tainneet tietää, että olen kovan luokan reggaefani? Junior Murvin, Peter Tosh ja tietysti reggaesta tarttuvaa popmusiikkia tehnyt kuningas Bobby – kaikki nämä ovat kovaa kamaa, jotka saavat minut jammailemaan.

Onhan sekin tietysti totta, että herra Marley oli itse kovasti kannabistuotteiden kannattaja ja mainostaja eläessään, joten siinä mielessä ihan looginen veto. Mutta kuitenkin, minä suomalaisena olen sitä mieltä, että tänne Suomeen nämä miedotkaan huumeet eivät kuulu. Meillä on jo kansakunta, joka on alkoholin käyttönsä vienyt niin äärimmilleen, ettei tässä enää tarvita muita huumeita sotkemaan kansallista psyykettämme. No onneksi sitä Bob Marleyn kannabista nyt ei ole Suomeen tietysti tulossakaan.

Mutta sanotakoon nyt vaikka näin: Olen valmis laillistamaan kannabiksen ja vaikka ekstaasitabletit heti kun alkoholismi on saatu vähennettyä Suomessa puoleen. Eikö tämä olisi ihan reilu diili kansanterveyden kannalta?

 

Pommimiehet kiikkiin

Minä olen noita USA:n Fergusonin mellakoita seuraillut aina silloin tällöin mielenkiinnostani. En nyt jaksa koko juttua alusta asti selostaa, kun teillä on, hyvät blogini seuraajat, siellä omat googlenne käytettävissänne. Tai mikä nyt onkaan valitsemanne hakupalvelu. Lyhyesti sanoen tämä oli siis tämän Michael Brownin tapaus, pikkurikollisen, jonka poliisi ampui ja josta alkoivat rotumellakat. Poliisia vastaan ei nostettu syytettä, siitä kai kaikki alkoi.

Nyt siis pidätettiin kaksi miestä suunnitelmasta räjäyttää pommi Fergusonissa ja ilmeisesti kyse oli jotenkin näihin mellakoihin liittyvästä jutusta. On se kumma juttu tämä. Nyt sitten Amerikassa on puhuttu paljon siitä, että pitäisikö se poliisi sittenkin asettaa syytteeseen. Okei, sanotaanko nyt näin: On liian myöhäistä. Jos siihen olisi ollut aihetta, se olisi pitänyt tehdä heti.

Jos poliisi asetetaan syytteeseen nyt, jää siitä sellainen jälkimaku, että niin tehtiin ”yleisön pyynnöstä”, eli annetaan sellainen vaarallinen viesti kansalaisille, että mellakoimalla voidaan vaikuttaa oikeusjärjestelmään. Tämä täytyy todeta, vaikka ei haluaisikaan ottaa kantaa itse asiaan. No, se nyt ainakin on hyvä, että pommimiehet saatiin kiikkiin.

 

Kun nainen lyö

Naapurin pariskunnalla oli hirveä mekkalointi päällänsä viime yönä. Oli se kauheaa kuunneltavaa. Sitten tänään aamulla kun roskapussia vein ja hain postit, niin tuli siinä sitten naapurin Jartsa eli Jari-Pekka vastaan, naama oli ihan naarmuilla ja huuli turvonnut. Katsoi minua siinä postilaatikolla niin kuin puudeli omistajaansa.

Sääliksi kävi, mutta mitään en hienotunteisuuden takia viitsinyt kysyä. Mutta selvä pelihän se oli, hän oli ottanut vaimoltaan pataan, niin kuin sanotaan. Ei se ole huumorin asia ollenkaan. Joskus me naiset vain olemme tällaisia, että käymme miestemme kimppuun, koska tiedämme, että mies ei voi lyödä naista. Koska se on kaiken huippu, ja mies menettää kasvonsa. Mutta kun nainen lyö miestä, se on eri tilanne. Ikään kuin olisi häpeällistä saada selkäänsä naiselta, niinhän me yhteiskunnassa usein ajattelemme, että miehen vika kun ei saanut naista aisoihin.

Kyllä minua harmittaa tällainen, enkä minä pysty enää tuota naapurin Liisaa (nimi muutettu) silmiin katsomaan tuntematta sellaista puistatusta selkäpiissä, kun tiedän millainen raivohärkä hän näköjään on. Sääliksi käy Jartsaa. Tsemppiä, Jartsa.

Pannut tirisemään

Jepulis, hyvää tuli tuolla ruokasoodasysteemillä. Jaa mistäkö puhun? No tuosta edellisen postauksen lihanmureutustekniikasta tietystikin, lukekaa tuo aikaisempi postaukseni jos ette tiedä, ettei minun tarvitse kaikkea toistaa, jookosta? Elikäs tein aika pikaiset testit kanansuikaleilla ja ruokasoodalla, marinadiksi heitin vielä soijasoosin pohjat ja vähän vettä ja chilisoosia, taisipa olla tuollaista kaupan valmista hienonnettua korianteria messissä myöskin.

Sellaiset puolen tuntia annoin olla astiassa sekoitettuna huoneenlämmössä. Sitten oli vuorossa lihan pesu, eli piti se marinadimömmö yrittää saada pois, ja se oli kieltämättä hiukan hankalaa, siinä meni lavuaarista alas pieniä lihasuikaleita kyllä hiukkasen. Sitten pannu kuumaksi niin että tirisee, sehän on tärkeä sääntö, eli kylmälle pannulle ei laitella mitään, muistakaa se! Siinä sitten kun pannu oli kuuma, niin hyvää ja keskipehmeää lihaa tuli valmiiksi.

Ei mitään kumimaisen pehmeää niinkuin useasti kiinalaisissa ravintoloissa tarjotaan, vaan sellaista välimallin pehmeää. Paranee kyllä tällä metodilla liha huomattavasti, joten suosittelen. Eikä siinä mennyt tosiaan kuin se puoli tuntia siinä marinoimisessa.

Lihan mureutus

Tämän päiväinen blogi pohtii lihan mureuttamista. Tähän aiheeseen päädyin pähkäiltyäni ensin itskeseni seuraavanlaista dilemmaa: miten erityisesti kiinalaiset ravintolat saavat lihansa niin pehmeiksi, joskus jopa liian pehmeiksi? No, netistä sitä löytyi kaikenlaista epämääräistä tietoa, mutta löytyi sieltä myös timanttinen neuvo ja salaisuus, nimittäin ruokasoodan käyttö.

Aivan, kuulitte oikein, lihat pitää marinoida ruokasoodassa ja vedessä, sillä ruokasooda sitten jollain kummalla tavalla vaikuttaa lihan koostumukseen, ikään kuin pehmentää sitä. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää ananaksen mehua, ei sitä sellaista sokeripitoista pöytämehua vaan sellaista aitoa, mitä löytyy vaikka säilykepurkin pohjalta. En tosin tiedä onko tämä yhtä tehokas. Nyt on sitten lihat marinoitumassa, broilerin viipaleet jos tarkkoja ollaan, ja marinadissa on ruokasoodan ja veden lisäksi soijakastiketta.

Lykkäsinpä vielä vähän tiukkaa tsilisoossia ja korianteria, vaikka en tiedä oliko siinä mitään järkeä. Mutta kohtahan sen näkee. Tämmöistä kokkailua ja marinointia siis tänään, ehkä kertoilen täällä sitten että miten kävi tämän ruokasoodakokeilun kanssa, että menikö lihat ihan pilalle ja sitä rataa. Jees, ei kai tässä muuta, morjens.

Väsyttää tämä elämä

Ääh, on tämä elämä välillä tämmöistä, ettei oikein missään ole mitään tolkkua ja ei oikein jaksa. Kaikki on taas päällisin puolin ihan hyvin, joten kai sitä pitäisi olla kiitollinen vaikkapa siitä, että kroppa ja terveys on kunnossa, parisuhdekin joten kuten tolallaan ja Erkki-lapsonen osaa käyttäytyä jo hyvin, ei enää rääy kaiken yötä.

Ehkä se on joku kaamosmasennus, mikä minuun on iskenyt. Se on ihan sellainen sairaus, mikä joillakin todetaan. En tiedä mikä muu siihen sitten auttaisi kuin matka jonnekin tropiikkiin laiskottelemaan. Mutta eihän tuollaista pientä lasta vielä oikein voi ottaa minnekään rantalomalle mmukaan. Ehkä sysään Erkin jollekin lastenlikalle hoidettavaksi ja lähden yksin rentoutumaan? Miestäkään en välittäisi ottaa mukaan, eikä hänellä vapaata aikaa niin paljon olisikaan. Se on tuo futarin arki sellaista kiireistä.

Tai sitten pitäis hankkia semmoinen lamppu. Jaa mikä lamppu? No se on ihan tutkittu ja todettu että tiedyt valotaajuudeet auttavat niitä, jotka kärsivät pimeydestä, ja sellaisia lamppuja myydään kyllä lamppuliikkeissä. Ettekö usko? Menkää katsomaan.

BB Kiinaan!

Kylläpä luin hauskan jutun, että tuo Big brother elikäs BB elikäs paras ohjelma mitä televisiosta tullut sitten Pulmusten ja Iltalypsyn, on nyt myyty jo Kiinaankin. Eli kiinalaiset nähdään pian siellä BB-talossa sitten. Ei täällä Suomessa tietenkään sitä Kiinan versiota näytetä, mutta ehkä jostain netistä sitä voisi katsoa, kenties kenties.

Koska olisihan se nyt aika hauska nähdä, että miten tuollaisessa noin erilaisessa ja vähän itseensä sulkeutuneessa kulttuurissa voisi toimia tällainen perin jenkkiläinen formaatti. Vai onko BB jenkkilästä, ehkä se on Brittilästä, tai ehkä jostain muualta, Hollannista? No anyway, ei se kovin kiinalaiselta ainakaan tunnu näin jos miettii. Mutta ehkä se on niin että se muokkautuu joka maassa vähän sellaiseen omaan sopivaan tyyliinsä.

Eihän ne brittiversiot esimerkiksi ole kovinkaan samannäköisiä kuin suomalaiset. Suomalaiset itseasiassa näyttää aika sellaiselta halpisversiolta! Ei ole niin isoa ja kimaltavaa menoa kuin isommissa maissa. Suomalaiset nyt vain vähän on tällaisia. Kaipaan vähän fanfaareja ja isoa ameriikan meininkiä. Ehkä Kiinassa pärähtää kunnolla, Pekingin olympialaisten tyyliin!

Varokaa karhuja

Voi voi, kyllä minua kaupunkilaista nyt hirvittää, kun kuulin tuolla ystävien kanssa kahvitellessani tuolta yhdeltä naapuriltani, Eevalta siis, että oli Turun lähellä Ruskossa tullut karhu jonkun talon takapihalle. Minä ihan menin veteläksi jaloistani, kun kuulin, koska minähän pelkään kaikkia tuollaisia isoja petoja. Pitäisikö tässä nyt itsekin ruveta valmistautumaan siihen, että tuollainen Otso ja mesikämmen saapuu meidänkin perheen pihamaalle.

Vielä kun on tuo pieni vauvakin, tämä Erkki-poika, josta olenkin teille jo kertonut useaan otteeseen. Onneksi Erkki ei vielä konttaa, joten hän ei voi lähteä haahuilemaan omin avuin tuonne pihamaalle, kun siellähän voisi se karhu sitten olla. Ja kettuja ja susiakin on luonnossa, on se kamalaa, miksei ihminen ole saanu kitkettyä tällaisia pahoja petoja luonnosta?

Ehkä metsästystä pitäisi harrastaa enemmän. Se se onkin, minä sanon että kun Erkki kasvaa teini-ikäiseksi niin meidän futari-isä kyllä sitten vie Erkin metsästyskurssille. Ei siinä muu auta. Ja minä ilmoittaudun itsekin mukaan, jos vain kykenen. Ja miksi en kykenisi, enhän minä silloin vielä ole edes eläkeiässä.