BB Kiinaan!

Kylläpä luin hauskan jutun, että tuo Big brother elikäs BB elikäs paras ohjelma mitä televisiosta tullut sitten Pulmusten ja Iltalypsyn, on nyt myyty jo Kiinaankin. Eli kiinalaiset nähdään pian siellä BB-talossa sitten. Ei täällä Suomessa tietenkään sitä Kiinan versiota näytetä, mutta ehkä jostain netistä sitä voisi katsoa, kenties kenties.

Koska olisihan se nyt aika hauska nähdä, että miten tuollaisessa noin erilaisessa ja vähän itseensä sulkeutuneessa kulttuurissa voisi toimia tällainen perin jenkkiläinen formaatti. Vai onko BB jenkkilästä, ehkä se on Brittilästä, tai ehkä jostain muualta, Hollannista? No anyway, ei se kovin kiinalaiselta ainakaan tunnu näin jos miettii. Mutta ehkä se on niin että se muokkautuu joka maassa vähän sellaiseen omaan sopivaan tyyliinsä.

Eihän ne brittiversiot esimerkiksi ole kovinkaan samannäköisiä kuin suomalaiset. Suomalaiset itseasiassa näyttää aika sellaiselta halpisversiolta! Ei ole niin isoa ja kimaltavaa menoa kuin isommissa maissa. Suomalaiset nyt vain vähän on tällaisia. Kaipaan vähän fanfaareja ja isoa ameriikan meininkiä. Ehkä Kiinassa pärähtää kunnolla, Pekingin olympialaisten tyyliin!

Varokaa karhuja

Voi voi, kyllä minua kaupunkilaista nyt hirvittää, kun kuulin tuolla ystävien kanssa kahvitellessani tuolta yhdeltä naapuriltani, Eevalta siis, että oli Turun lähellä Ruskossa tullut karhu jonkun talon takapihalle. Minä ihan menin veteläksi jaloistani, kun kuulin, koska minähän pelkään kaikkia tuollaisia isoja petoja. Pitäisikö tässä nyt itsekin ruveta valmistautumaan siihen, että tuollainen Otso ja mesikämmen saapuu meidänkin perheen pihamaalle.

Vielä kun on tuo pieni vauvakin, tämä Erkki-poika, josta olenkin teille jo kertonut useaan otteeseen. Onneksi Erkki ei vielä konttaa, joten hän ei voi lähteä haahuilemaan omin avuin tuonne pihamaalle, kun siellähän voisi se karhu sitten olla. Ja kettuja ja susiakin on luonnossa, on se kamalaa, miksei ihminen ole saanu kitkettyä tällaisia pahoja petoja luonnosta?

Ehkä metsästystä pitäisi harrastaa enemmän. Se se onkin, minä sanon että kun Erkki kasvaa teini-ikäiseksi niin meidän futari-isä kyllä sitten vie Erkin metsästyskurssille. Ei siinä muu auta. Ja minä ilmoittaudun itsekin mukaan, jos vain kykenen. Ja miksi en kykenisi, enhän minä silloin vielä ole edes eläkeiässä.

Erkki kasvaa

Voi, kyllä se vaan niin on että aika kuluu ihan hirveällä vauhdilla. Erkkikin on kasvanut ihan älyttömän nopeasti ja kieriskelee tuolla maassa jo melkein kontaten. Kohtahan se juoksee jo maratonin, se on niin vikkelä kintuistaan. Vai pitäisikö sanoa koko vartalostaan, koska enemmänhän sen liikehdintä muistuttaa jotain tuhatjalkaista tai jotain uivaa haukea.

Kotiasiat ovat siis kunnossa, ja kotiäitinä tässä päivät kuluvat. Välillä on tietysti aikaa blogailla ja vähän lukea myös lehtiä ja sen sellaista, käydä kampaajalla ja teettämässä uudet rakennekynnet ja meikit, koska olenhan edustusvaimo ja välillä on julkisia esiintymisiä. Palankin jo halusta palata taas parrasvalojen sykkeeseen. Olen varma, että joskus vielä paparazzi nappaa minusta kuvan kun vien Erkkiä vain rattaiden kanssa kävelylle. Mutta ehkä Suomessa ei ole sellaista kunnon julkkiskulttuuria, kun ei ole kauhean paljon A-luokan julkkiksiakaan.

Tai jos on, niin monet asuvat juuri ulkomailla, niin kuin vaikka Selänteet tai Räikkönen naisineen. Onneksi futaroiva mieheni ei ole halunnut muuttaa kuitenkaan ulkomaille, viihdyn kuitenkin täällä hyvin. Tai ehkä sitten kun Erkki on isompi, voisimme muuttaa. Vaikka Nizzaan.

Jasmin, mitä menit tekemään?

Jasmin Mäntylä, tämä takavuosien kohukaunotar siis, taisi olla silloin tunnettu eri sukunimellä, en nyt muista tarkkaan. Mutta siis joka tapauksessa, nyt tämä 32-vuotias, vieläkin nuori siis, naikkonen on mennyt naimisiin tällaisen brittiläisen 64-vuotiaan ukon kanssa, Dennis Bramley nimeltään. Ja onnellinen tuntuu olevan.

Minä muistan, kuinka silloin kun huhut tällaisesta oudosta ja ikäerostaan suuresta suhteesta alkoivat kulkea, ja silloin ajateltiin, että täytyy aikamoinen rahapäällikkö tämän Denniksen olla, kun ulkonäöltäänkin on ihan vanha käppänä eikä mikään tyylikäs herrasmies. Puhun nyt siis vain tästä ulkoisesta vaikutelmasta. Ja silloinhan Jasmin vakuutteli lehdistössä, että ei, rahaa ei miehellä ole. Kyllä siinä vaiheessa moni alkoi ajatella, että ai jaa, että ei RAHAAKAAN sillä ole, että mitä syitä niitä sitten voi olla?

Sitä paitsi, jos vanhemman miehen halusi, eikä rahallakaan niin väliä, eikä statuksella, niin miksi sitten kuitenkin piti mennä valitsemaan ulkomaalainen, tässä tapauksessa britti? Eikö paikallinen Jorma tai Raimo olisi kelvannut? Niitähän tuolla on muuttotappiokunnat täynnä. No eipä tietenkään käynyt. Mutta enpä jatka tästä aiheesta ettei vallan ikäväksi tämä.

Ebolaa Suomeen

Kyllä minä niin pelästyin kun luin, että Helsinki-Vantaan asemalla oli ollut Ebola-epäily, ihmiset sellaisissa suojatamineissa siellä vastassa ja kaikkea. On se kyllä kumma juttu tuo Ebola. Sehän voi olla, että se ennen pitkää hyökkää Suomeenkin ja sitten se on menoa. Mistä sitä tietää, vaikka maailmanloppu oikein tulisi. Tai ihmiset muuttaisivat jonnekin metsiin pakoon, eikä mikään enää toimisi.

Ehkä minä olen katsonut liikaa tuota zombiesarjaa, tuota Walkign Deadia ja sitten noita zombie-sarjoja. Ja sitten oli se Dustin Hoffmanin virus-elokuva, eikö se ollut juuri ebolasta kun se kertoi, vai oliko se joku toinen virus? No kuitenkin, onhan se sellainen kauhuleffojen aihe, nuo tartuntataudit. Ja onhan niissä zombiejutuissa vähän samanlainen stoori aina, sekin aina jotenkin tarttuu. Vaikka eihän ebolasta sellaiseksi zombieksi muutu. Mutta kuolla voi aika nopeastikin, joten ei se leikin asia ole.

Minä jo ehdin luulla, että se olisi peitottu tuo tauti, kun luin että esimerkiksi Nigeriasta se oli saatu poistettua kokonaan. No, tiedä näitä nyt sitten…

Arjen aherrusta

Arki on yhtä puurtamista, mutta onneksi se Lenny Kravitzin keikka lähestyy…Tässä tänäänkin siivoilen pienen Erkki-pojan ruokajätöksiä lattioilta ja korvalappustereoissa, tai siis mp3-soittimessa, sillä nimellä näitä nykyaikana jo kutsutaan, niin siis piti sanomani, että soi tässä soittimessa nuo Lennyn levyt. Tämä on tällainen best of – kokoelma.

On se silti jännää, että tuollainen artisti, millä ei varmaan yhtään hittiä miesmuistiin ole ollut, niin voi kuitenkin tulla nimenomaan areenalle esiintymään. Eikö iso klubi sitten olisi riittänyt? Kai se niin sitten on. Ja juurihan tuo Cheekkikin esiintyi oikein kaksi kertaa areenalla. Ja Apulanta esiintyy pian myös, tosin eri kaupungissa ja olisiko tuo Areena sitten vähän pienempi, tiedä häntä, voi olla yhtä isokin, siis katsojakapasiteetiltaan.

Mutta niin kuin jo sanoin, arkista aherrusta tässä on olleet viime viikot taas. Erkki kasvaa silmissä, kun otamme joka viikko valokuvia, niin meinaa ettei Erkkiä enää tunnista, kun se on niin iso jo nyt. Ja tukka kasvaa Erkillä jo.

Kuivatut hedelmät maistuu

Minulla on uusi addiktio. Kuivatut hedelmät nimittäin, erityisesti aprikoosit ja varsinkin mangot. Aurinkokuivatut mangot ovat ehkä maailman parasta herkkua, mitä voi napostella missä vain ja koska vain. Hiukan kalliita ne ovat kyllä, varsinkin kun ostaa luomuna, mutta meillähän on rahaa niin paljon, ettei sitä nyt jostain mangoista pitäisi ruveta säästelemään, ei nyt mitään saitureita kuitenkaan olla.

Niin, tosiaan, menee pari kolme pussia kuivattua mangoa siis päivässä, sillä voi melkein jo välipalat korvata kun mussuttaa menemään näitä pieniä makeita herkkuja. Aprikoosit ovat sellaista vielä arkisempaa, ei niin hienostuneen makoista tavaraa, mutta niitä olen myös vetänyt naamariini ihan viisivuotiaasta lähtien. Tuleekin oikein muistoja mieleen, kun nuorna tyttönä Kuopion torilta äiti osti pussillisen aprikooseja minulle syötäväksi. Sitten tulin omilla viikkorahoillakin ostamaan torilta aina uudestaan niitä hyviä aprikooseja, niin kauan kuin kesätoreja oli.

Pienenä oli kyllä sitten aika paljon reikiä hampaissa, kun tuli mussutettua yhtenään näitä sokeripitoisia välipaloja. Mutta eihän sillä väliä, kun lekurilta saa uudet. Minullakin on jotain toistakymmnentä paikkaa suussa, ja hyvin menee.

Pää räjähtää

Joskus tämä arki ja elämä on kyllä sellaista haipakkaa ja myrskyä, että tuntuu ettei enää jaksa. En nyt varsinaisesti puhu mistään yksittäisestä tapauksesta – Erkki voi hyvin ja futarin kanssa meillä menee ihan normaalisti. Mutta silti on raskasta. Ei meinaa jaksaa mitään ja kaikki on vähän niin ja näin.

Onko tämä sellaista raskauden jälkeistä masennusta Taitaa olla. Ja sitten vielä tämä syksymasennus, kun alkaa olla nyt niin pimeää ja päivät vain lyhenevät. Mennään kohti kylmää ikitalvea ja roudan aikaa. Luonto kuolee taas, ja kevättä saadaan odotella pitkään. Helteet ja uimakelit ovat enää kaukainen aavistus mielessä… Kai sitä pitäisi yrittää piristyä, aktivoitua enemmän, vaikka vauvan hoito vie kaiken tarmon. Mies ei siinä asiassa oikein auta, kun hän on niin menevä, ja ymmärtäähän sen. Sitä paitsi eihän macho-mies hoida lapsia, hän keskittyy uraansa.

Vähän olen miettinyt sitäkin, että jos palkkaisimme lastenhoitajan erikseen tänne töihin. Koska varaa on, sillä miehenihän tekee tuohta enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä voisin keskittyä vain edustusvaimon hommiin ja joku muu saisi vaihtaa vaipat ja kokata? Kuulostaa hyvältä.

 

Äitiä väsyttää

Voi kyllä tämä pienen vauvan äidin arki on niin kuluttavaa. Väsyttää, kun ei ehdi edes nukkumaan kun pienokainen herättää milloin mihinkin aikaan. Keskellä yötä ja keskellä päivää. Sitten taas syödään vähän ja nukahdetaan. Ja sitten herätään ja rääytään. Kyllä pistetään äidin hermot koetukselle. Varsinkin tuo meidän mies on tuollaisen machokasvatuksen saanut, eikä suostu kovin paljon tai ainakaan kovin mielellään näihin kotitöihin. Kaikki on minun kontollani, vauvan hoitaminen ja ruoka, siivoaminen…Arki on rankkaa, sanonpa vaan!

No onneksi sitä aina välillä ehtii levähtää kuitenkin, kun ei tässä nyt palkkatöissä olla. Silloin kun vauva nukkuu, on äidillä myös levon hetki. Silloin ehtii katsella vähän Salkkareita tai Kaunareita telkkarista tai lukea vähän Me naiset – lehteä. Ja kun harvoin saa miehen kaitsemaan nukkuvaa vauvaa, niin silloin ehdin kipaista asioilla tai tyttöjen kanssa tuulettumassa kaupungilla.

Se, mitä minä nyt oikein kaipaan, jos totta puhutaan, olisi kunnon tyttöjen ilta pitkän kaavan mukaan. Eli siideriä kurkkuun ja karaokebaariin laulamaan Anna Hanskin biisejä.

 

Lenny tulee Suomeen

Voi juku, minun suosikkiartistini lenny tulee suomeen, jipii. Ei ole vielä lippuja ostettu, mutta kyllä varmastikin tulee ostettua ja mentyä. Minä niin tykkään kuunnella hänen levyjään täällä stereoilla ja vielä katsella dvd:ltä hänen live-esityksiään. Siinä on karismaattinen mies ja hyvää musiikkia. Jees.

Varsinkin tuo American Woman on hieno tsipale, erittäin rock ja erittäin groove samaan aikaan. Ja Lennyn ääni on niin miehekkään möreä ja kevyt samaan aikaan. Heino yhdistelmä. Meillä on tuo mies aivan kyllästynyt kun olen soittanut hänen levyjään yhtenään viime päivät, ja kovaan ääneen. Mies on sammuttanut stereot tai laittanut oman levynsä soimaan, hän tykkää enemmän hevi metallista, kuten Judas Priestistä. Kamalaa kiljumista, ei minun makuuni se ole ollenkaan.

Metallica vielä menettelee, se on niin klassinen bändi kuitenkin. Sen minä olenkin kerran nähnyt oikein livenä eli elävänä lavalla, se oli jossain kesäfestareilla joskus nuoruusvuosina, villeinä nuoruuden vuosina. Oi niitä aikoja. Toivottavasti Lenny Kravitzinkin keikasta jää hyvät muistot, en malta odottaa keikkaa.