Kun nainen lyö

Naapurin pariskunnalla oli hirveä mekkalointi päällänsä viime yönä. Oli se kauheaa kuunneltavaa. Sitten tänään aamulla kun roskapussia vein ja hain postit, niin tuli siinä sitten naapurin Jartsa eli Jari-Pekka vastaan, naama oli ihan naarmuilla ja huuli turvonnut. Katsoi minua siinä postilaatikolla niin kuin puudeli omistajaansa.

Sääliksi kävi, mutta mitään en hienotunteisuuden takia viitsinyt kysyä. Mutta selvä pelihän se oli, hän oli ottanut vaimoltaan pataan, niin kuin sanotaan. Ei se ole huumorin asia ollenkaan. Joskus me naiset vain olemme tällaisia, että käymme miestemme kimppuun, koska tiedämme, että mies ei voi lyödä naista. Koska se on kaiken huippu, ja mies menettää kasvonsa. Mutta kun nainen lyö miestä, se on eri tilanne. Ikään kuin olisi häpeällistä saada selkäänsä naiselta, niinhän me yhteiskunnassa usein ajattelemme, että miehen vika kun ei saanut naista aisoihin.

Kyllä minua harmittaa tällainen, enkä minä pysty enää tuota naapurin Liisaa (nimi muutettu) silmiin katsomaan tuntematta sellaista puistatusta selkäpiissä, kun tiedän millainen raivohärkä hän näköjään on. Sääliksi käy Jartsaa. Tsemppiä, Jartsa.

Pannut tirisemään

Jepulis, hyvää tuli tuolla ruokasoodasysteemillä. Jaa mistäkö puhun? No tuosta edellisen postauksen lihanmureutustekniikasta tietystikin, lukekaa tuo aikaisempi postaukseni jos ette tiedä, ettei minun tarvitse kaikkea toistaa, jookosta? Elikäs tein aika pikaiset testit kanansuikaleilla ja ruokasoodalla, marinadiksi heitin vielä soijasoosin pohjat ja vähän vettä ja chilisoosia, taisipa olla tuollaista kaupan valmista hienonnettua korianteria messissä myöskin.

Sellaiset puolen tuntia annoin olla astiassa sekoitettuna huoneenlämmössä. Sitten oli vuorossa lihan pesu, eli piti se marinadimömmö yrittää saada pois, ja se oli kieltämättä hiukan hankalaa, siinä meni lavuaarista alas pieniä lihasuikaleita kyllä hiukkasen. Sitten pannu kuumaksi niin että tirisee, sehän on tärkeä sääntö, eli kylmälle pannulle ei laitella mitään, muistakaa se! Siinä sitten kun pannu oli kuuma, niin hyvää ja keskipehmeää lihaa tuli valmiiksi.

Ei mitään kumimaisen pehmeää niinkuin useasti kiinalaisissa ravintoloissa tarjotaan, vaan sellaista välimallin pehmeää. Paranee kyllä tällä metodilla liha huomattavasti, joten suosittelen. Eikä siinä mennyt tosiaan kuin se puoli tuntia siinä marinoimisessa.

Lihan mureutus

Tämän päiväinen blogi pohtii lihan mureuttamista. Tähän aiheeseen päädyin pähkäiltyäni ensin itskeseni seuraavanlaista dilemmaa: miten erityisesti kiinalaiset ravintolat saavat lihansa niin pehmeiksi, joskus jopa liian pehmeiksi? No, netistä sitä löytyi kaikenlaista epämääräistä tietoa, mutta löytyi sieltä myös timanttinen neuvo ja salaisuus, nimittäin ruokasoodan käyttö.

Aivan, kuulitte oikein, lihat pitää marinoida ruokasoodassa ja vedessä, sillä ruokasooda sitten jollain kummalla tavalla vaikuttaa lihan koostumukseen, ikään kuin pehmentää sitä. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää ananaksen mehua, ei sitä sellaista sokeripitoista pöytämehua vaan sellaista aitoa, mitä löytyy vaikka säilykepurkin pohjalta. En tosin tiedä onko tämä yhtä tehokas. Nyt on sitten lihat marinoitumassa, broilerin viipaleet jos tarkkoja ollaan, ja marinadissa on ruokasoodan ja veden lisäksi soijakastiketta.

Lykkäsinpä vielä vähän tiukkaa tsilisoossia ja korianteria, vaikka en tiedä oliko siinä mitään järkeä. Mutta kohtahan sen näkee. Tämmöistä kokkailua ja marinointia siis tänään, ehkä kertoilen täällä sitten että miten kävi tämän ruokasoodakokeilun kanssa, että menikö lihat ihan pilalle ja sitä rataa. Jees, ei kai tässä muuta, morjens.

Väsyttää tämä elämä

Ääh, on tämä elämä välillä tämmöistä, ettei oikein missään ole mitään tolkkua ja ei oikein jaksa. Kaikki on taas päällisin puolin ihan hyvin, joten kai sitä pitäisi olla kiitollinen vaikkapa siitä, että kroppa ja terveys on kunnossa, parisuhdekin joten kuten tolallaan ja Erkki-lapsonen osaa käyttäytyä jo hyvin, ei enää rääy kaiken yötä.

Ehkä se on joku kaamosmasennus, mikä minuun on iskenyt. Se on ihan sellainen sairaus, mikä joillakin todetaan. En tiedä mikä muu siihen sitten auttaisi kuin matka jonnekin tropiikkiin laiskottelemaan. Mutta eihän tuollaista pientä lasta vielä oikein voi ottaa minnekään rantalomalle mmukaan. Ehkä sysään Erkin jollekin lastenlikalle hoidettavaksi ja lähden yksin rentoutumaan? Miestäkään en välittäisi ottaa mukaan, eikä hänellä vapaata aikaa niin paljon olisikaan. Se on tuo futarin arki sellaista kiireistä.

Tai sitten pitäis hankkia semmoinen lamppu. Jaa mikä lamppu? No se on ihan tutkittu ja todettu että tiedyt valotaajuudeet auttavat niitä, jotka kärsivät pimeydestä, ja sellaisia lamppuja myydään kyllä lamppuliikkeissä. Ettekö usko? Menkää katsomaan.

BB Kiinaan!

Kylläpä luin hauskan jutun, että tuo Big brother elikäs BB elikäs paras ohjelma mitä televisiosta tullut sitten Pulmusten ja Iltalypsyn, on nyt myyty jo Kiinaankin. Eli kiinalaiset nähdään pian siellä BB-talossa sitten. Ei täällä Suomessa tietenkään sitä Kiinan versiota näytetä, mutta ehkä jostain netistä sitä voisi katsoa, kenties kenties.

Koska olisihan se nyt aika hauska nähdä, että miten tuollaisessa noin erilaisessa ja vähän itseensä sulkeutuneessa kulttuurissa voisi toimia tällainen perin jenkkiläinen formaatti. Vai onko BB jenkkilästä, ehkä se on Brittilästä, tai ehkä jostain muualta, Hollannista? No anyway, ei se kovin kiinalaiselta ainakaan tunnu näin jos miettii. Mutta ehkä se on niin että se muokkautuu joka maassa vähän sellaiseen omaan sopivaan tyyliinsä.

Eihän ne brittiversiot esimerkiksi ole kovinkaan samannäköisiä kuin suomalaiset. Suomalaiset itseasiassa näyttää aika sellaiselta halpisversiolta! Ei ole niin isoa ja kimaltavaa menoa kuin isommissa maissa. Suomalaiset nyt vain vähän on tällaisia. Kaipaan vähän fanfaareja ja isoa ameriikan meininkiä. Ehkä Kiinassa pärähtää kunnolla, Pekingin olympialaisten tyyliin!

Varokaa karhuja

Voi voi, kyllä minua kaupunkilaista nyt hirvittää, kun kuulin tuolla ystävien kanssa kahvitellessani tuolta yhdeltä naapuriltani, Eevalta siis, että oli Turun lähellä Ruskossa tullut karhu jonkun talon takapihalle. Minä ihan menin veteläksi jaloistani, kun kuulin, koska minähän pelkään kaikkia tuollaisia isoja petoja. Pitäisikö tässä nyt itsekin ruveta valmistautumaan siihen, että tuollainen Otso ja mesikämmen saapuu meidänkin perheen pihamaalle.

Vielä kun on tuo pieni vauvakin, tämä Erkki-poika, josta olenkin teille jo kertonut useaan otteeseen. Onneksi Erkki ei vielä konttaa, joten hän ei voi lähteä haahuilemaan omin avuin tuonne pihamaalle, kun siellähän voisi se karhu sitten olla. Ja kettuja ja susiakin on luonnossa, on se kamalaa, miksei ihminen ole saanu kitkettyä tällaisia pahoja petoja luonnosta?

Ehkä metsästystä pitäisi harrastaa enemmän. Se se onkin, minä sanon että kun Erkki kasvaa teini-ikäiseksi niin meidän futari-isä kyllä sitten vie Erkin metsästyskurssille. Ei siinä muu auta. Ja minä ilmoittaudun itsekin mukaan, jos vain kykenen. Ja miksi en kykenisi, enhän minä silloin vielä ole edes eläkeiässä.

Erkki kasvaa

Voi, kyllä se vaan niin on että aika kuluu ihan hirveällä vauhdilla. Erkkikin on kasvanut ihan älyttömän nopeasti ja kieriskelee tuolla maassa jo melkein kontaten. Kohtahan se juoksee jo maratonin, se on niin vikkelä kintuistaan. Vai pitäisikö sanoa koko vartalostaan, koska enemmänhän sen liikehdintä muistuttaa jotain tuhatjalkaista tai jotain uivaa haukea.

Kotiasiat ovat siis kunnossa, ja kotiäitinä tässä päivät kuluvat. Välillä on tietysti aikaa blogailla ja vähän lukea myös lehtiä ja sen sellaista, käydä kampaajalla ja teettämässä uudet rakennekynnet ja meikit, koska olenhan edustusvaimo ja välillä on julkisia esiintymisiä. Palankin jo halusta palata taas parrasvalojen sykkeeseen. Olen varma, että joskus vielä paparazzi nappaa minusta kuvan kun vien Erkkiä vain rattaiden kanssa kävelylle. Mutta ehkä Suomessa ei ole sellaista kunnon julkkiskulttuuria, kun ei ole kauhean paljon A-luokan julkkiksiakaan.

Tai jos on, niin monet asuvat juuri ulkomailla, niin kuin vaikka Selänteet tai Räikkönen naisineen. Onneksi futaroiva mieheni ei ole halunnut muuttaa kuitenkaan ulkomaille, viihdyn kuitenkin täällä hyvin. Tai ehkä sitten kun Erkki on isompi, voisimme muuttaa. Vaikka Nizzaan.

Jasmin, mitä menit tekemään?

Jasmin Mäntylä, tämä takavuosien kohukaunotar siis, taisi olla silloin tunnettu eri sukunimellä, en nyt muista tarkkaan. Mutta siis joka tapauksessa, nyt tämä 32-vuotias, vieläkin nuori siis, naikkonen on mennyt naimisiin tällaisen brittiläisen 64-vuotiaan ukon kanssa, Dennis Bramley nimeltään. Ja onnellinen tuntuu olevan.

Minä muistan, kuinka silloin kun huhut tällaisesta oudosta ja ikäerostaan suuresta suhteesta alkoivat kulkea, ja silloin ajateltiin, että täytyy aikamoinen rahapäällikkö tämän Denniksen olla, kun ulkonäöltäänkin on ihan vanha käppänä eikä mikään tyylikäs herrasmies. Puhun nyt siis vain tästä ulkoisesta vaikutelmasta. Ja silloinhan Jasmin vakuutteli lehdistössä, että ei, rahaa ei miehellä ole. Kyllä siinä vaiheessa moni alkoi ajatella, että ai jaa, että ei RAHAAKAAN sillä ole, että mitä syitä niitä sitten voi olla?

Sitä paitsi, jos vanhemman miehen halusi, eikä rahallakaan niin väliä, eikä statuksella, niin miksi sitten kuitenkin piti mennä valitsemaan ulkomaalainen, tässä tapauksessa britti? Eikö paikallinen Jorma tai Raimo olisi kelvannut? Niitähän tuolla on muuttotappiokunnat täynnä. No eipä tietenkään käynyt. Mutta enpä jatka tästä aiheesta ettei vallan ikäväksi tämä.

Ebolaa Suomeen

Kyllä minä niin pelästyin kun luin, että Helsinki-Vantaan asemalla oli ollut Ebola-epäily, ihmiset sellaisissa suojatamineissa siellä vastassa ja kaikkea. On se kyllä kumma juttu tuo Ebola. Sehän voi olla, että se ennen pitkää hyökkää Suomeenkin ja sitten se on menoa. Mistä sitä tietää, vaikka maailmanloppu oikein tulisi. Tai ihmiset muuttaisivat jonnekin metsiin pakoon, eikä mikään enää toimisi.

Ehkä minä olen katsonut liikaa tuota zombiesarjaa, tuota Walkign Deadia ja sitten noita zombie-sarjoja. Ja sitten oli se Dustin Hoffmanin virus-elokuva, eikö se ollut juuri ebolasta kun se kertoi, vai oliko se joku toinen virus? No kuitenkin, onhan se sellainen kauhuleffojen aihe, nuo tartuntataudit. Ja onhan niissä zombiejutuissa vähän samanlainen stoori aina, sekin aina jotenkin tarttuu. Vaikka eihän ebolasta sellaiseksi zombieksi muutu. Mutta kuolla voi aika nopeastikin, joten ei se leikin asia ole.

Minä jo ehdin luulla, että se olisi peitottu tuo tauti, kun luin että esimerkiksi Nigeriasta se oli saatu poistettua kokonaan. No, tiedä näitä nyt sitten…

Arjen aherrusta

Arki on yhtä puurtamista, mutta onneksi se Lenny Kravitzin keikka lähestyy…Tässä tänäänkin siivoilen pienen Erkki-pojan ruokajätöksiä lattioilta ja korvalappustereoissa, tai siis mp3-soittimessa, sillä nimellä näitä nykyaikana jo kutsutaan, niin siis piti sanomani, että soi tässä soittimessa nuo Lennyn levyt. Tämä on tällainen best of – kokoelma.

On se silti jännää, että tuollainen artisti, millä ei varmaan yhtään hittiä miesmuistiin ole ollut, niin voi kuitenkin tulla nimenomaan areenalle esiintymään. Eikö iso klubi sitten olisi riittänyt? Kai se niin sitten on. Ja juurihan tuo Cheekkikin esiintyi oikein kaksi kertaa areenalla. Ja Apulanta esiintyy pian myös, tosin eri kaupungissa ja olisiko tuo Areena sitten vähän pienempi, tiedä häntä, voi olla yhtä isokin, siis katsojakapasiteetiltaan.

Mutta niin kuin jo sanoin, arkista aherrusta tässä on olleet viime viikot taas. Erkki kasvaa silmissä, kun otamme joka viikko valokuvia, niin meinaa ettei Erkkiä enää tunnista, kun se on niin iso jo nyt. Ja tukka kasvaa Erkillä jo.